Ajattelin jonkinlaisen päikyn tässä aloitella, kun tuntuu että sellaiselle on itselläni tilausta.
Sen kummemmitta ihmeittä, on tässä vuosia mennyt melko samoissa ympyröissä ja valinnoissa.
Nyt alkaa olla aika vaihtaa tätä kuviota.
Vuosia oon jo miettinyt, jahkaillut tämänkin asian kanssa että josko se olis aika tosiasiat kohdata ja hypätä tästä remmistä ulos.
Olin deitin profiiliin väkrännyt vielä joulukuussa tai joskus silloin että voisin vaihtaa luterilaiseen kirkkoonkin takaisin, että mahdollinen deitti saisi olla luterilainenkin.
No, tulihan sieltä todellakin todellakin luterilaiselta viesti. Uskovan perheen kasvatilta.
Mitä mäkin menin sanomaan että olisin kyllästynyt karismaattisiin kuvioihin mutta kun hyppäsen hetkeksi luterilaisen uskovan (???) mukaan niin ei todellakaan kohtaa mikään ajatusmaailmassa. Ikävä sanoa, mutta arvot on toooodellakin ihan vastakkaiset tämän luterilaisen uskismiehen kanssa.
En kokenut mitään lämpöä, hyvin neutraali tyyppi ja seksi oli se tärkein asia kuviossa. (!!!)
Totesin tämän pienen ajatus- ja kokemusretken jälkeen ettei tästä naisesta tule enää luterilaista. Oon liian hellari ollakseni luterilainen.
Niin, ja vielä lapsikin saa tulla jos on tullakseen avion ulkopuolella! Mitääääh?????
Totesin lopulta että okei, ei kohtaa meillä arvot, usko eikä ajatusmaailma saati tunteet. En tunne, että tahtoisin tuollaista miestä enää tapailla. Soronoo.
Yleensäkin oon epäluuloinen ja skeptinen tuollaista deittailuzydeemiä kohtaan että taitaa jäädä sikseen.
Pitihän se kokea vielä kertaalleen useiden kokemusten jälkeen että ei toimi tämmöinen mulle.
Sen lisäksi perun puheeni että joku luterilainen saa myös olla, se alkaa olla poissuljettu vaihtoehto.
Mitä mä deitissä muutenkaan teen, tuntuu epätoivoiselta ja siltä etten kuulu joukkoon todellakaan.
Sieltä ryöminyt tähän asti eteen ne kummitukset joita en uskonut olevan olemassakaan.
Ne on piilossa siellä ja ilmaisevat itsensä yhtäkkiä, niin ettet osaa arvata saati ennakoidakaan tilannetta.
Kaikki kammotukset ja kauhistukset uivat liiveihin. EI KIITOS.
Se oli siinä.
No mitäs, mä ajattelin tehdä näiden vuosien jälkeen tämän ratkaisun, eli palailen 10 vuoden jälkeen kuorotoimintaan takaisin. Toivotaan, että juttu alkaa natsaamaan. On aika eri porukka siellä kuin silloin ennen aikoinaan. Mua innostaa ajatus alkaa taas laulamaan näin pitkän ajan jälkeen. :)
Se tietää myös nyt luopumista tästä solusta jossa oon ollut tosi pitkään, 3-4 vuotta tällä kokoonpanolla.
En itse ole nyt kovin pahoillani asiasta kuitenkaan.
Uudet tuulet, uusi suunta ovat tervetulleita asioita tähän vaiheeseen elämää.
Seurakunnan toimintaan takaisin. Jännällä katsotaan, miten se onnistuu. Olen tämän tarpeessa.
Mua on tosiaan 2 vuotta sitten palttiarallaa kysytty kuoron pariin takaisin.
Jospa nyt...tosin en voi hirveästi luvata pääseväni joka esitykseen mukaan joihin kuoro menossa on.
Pikkuhiljaa katselen. En tiedä, kokeillahan se pitää. :)
Sen kummemmitta ihmeittä, on tässä vuosia mennyt melko samoissa ympyröissä ja valinnoissa.
Nyt alkaa olla aika vaihtaa tätä kuviota.
Vuosia oon jo miettinyt, jahkaillut tämänkin asian kanssa että josko se olis aika tosiasiat kohdata ja hypätä tästä remmistä ulos.
Olin deitin profiiliin väkrännyt vielä joulukuussa tai joskus silloin että voisin vaihtaa luterilaiseen kirkkoonkin takaisin, että mahdollinen deitti saisi olla luterilainenkin.
No, tulihan sieltä todellakin todellakin luterilaiselta viesti. Uskovan perheen kasvatilta.
Mitä mäkin menin sanomaan että olisin kyllästynyt karismaattisiin kuvioihin mutta kun hyppäsen hetkeksi luterilaisen uskovan (???) mukaan niin ei todellakaan kohtaa mikään ajatusmaailmassa. Ikävä sanoa, mutta arvot on toooodellakin ihan vastakkaiset tämän luterilaisen uskismiehen kanssa.
En kokenut mitään lämpöä, hyvin neutraali tyyppi ja seksi oli se tärkein asia kuviossa. (!!!)
Totesin tämän pienen ajatus- ja kokemusretken jälkeen ettei tästä naisesta tule enää luterilaista. Oon liian hellari ollakseni luterilainen.
Niin, ja vielä lapsikin saa tulla jos on tullakseen avion ulkopuolella! Mitääääh?????
Totesin lopulta että okei, ei kohtaa meillä arvot, usko eikä ajatusmaailma saati tunteet. En tunne, että tahtoisin tuollaista miestä enää tapailla. Soronoo.
Yleensäkin oon epäluuloinen ja skeptinen tuollaista deittailuzydeemiä kohtaan että taitaa jäädä sikseen.
Pitihän se kokea vielä kertaalleen useiden kokemusten jälkeen että ei toimi tämmöinen mulle.
Sen lisäksi perun puheeni että joku luterilainen saa myös olla, se alkaa olla poissuljettu vaihtoehto.
Mitä mä deitissä muutenkaan teen, tuntuu epätoivoiselta ja siltä etten kuulu joukkoon todellakaan.
Sieltä ryöminyt tähän asti eteen ne kummitukset joita en uskonut olevan olemassakaan.
Ne on piilossa siellä ja ilmaisevat itsensä yhtäkkiä, niin ettet osaa arvata saati ennakoidakaan tilannetta.
Kaikki kammotukset ja kauhistukset uivat liiveihin. EI KIITOS.
Se oli siinä.
No mitäs, mä ajattelin tehdä näiden vuosien jälkeen tämän ratkaisun, eli palailen 10 vuoden jälkeen kuorotoimintaan takaisin. Toivotaan, että juttu alkaa natsaamaan. On aika eri porukka siellä kuin silloin ennen aikoinaan. Mua innostaa ajatus alkaa taas laulamaan näin pitkän ajan jälkeen. :)
Se tietää myös nyt luopumista tästä solusta jossa oon ollut tosi pitkään, 3-4 vuotta tällä kokoonpanolla.
En itse ole nyt kovin pahoillani asiasta kuitenkaan.
Uudet tuulet, uusi suunta ovat tervetulleita asioita tähän vaiheeseen elämää.
Seurakunnan toimintaan takaisin. Jännällä katsotaan, miten se onnistuu. Olen tämän tarpeessa.
Mua on tosiaan 2 vuotta sitten palttiarallaa kysytty kuoron pariin takaisin.
Jospa nyt...tosin en voi hirveästi luvata pääseväni joka esitykseen mukaan joihin kuoro menossa on.
Pikkuhiljaa katselen. En tiedä, kokeillahan se pitää. :)
