Muutama kaveri on kertonut etteivät he välitä juuri facebookista. Se on pistänyt mutkin miettimään asioita uudella tavalla.
Toden totta, nyt oon toista päivää paastolla ja hyvältä tuntuu.
Olen kuullut että tähänkin voi saada ammattiapua. Olis mielenkiintoista kokeilla. Yksi entinen kaveri oli psykologilla käynyt myös ja saanut tukea nettiriippuvuudesta pääsyyn. Kertoi mulle sitten niistä kokemuksistaan. Myöhemmin hän kuitenkin poisti kaverilistaltaan koska kuulemma mun tilapäivitykset täytti aina hänen seinänsä. Kyllä se vähän harmitti koska oli tullut hänestä varsin avoin vaikutelma...
No monesti oon miettinyt tuota että mitä mä hyödyn ihmisenä facebookista.
Onko se kuitenkin sellaisille jotka tahtovat tuoda itseään esille?
Kertoa ja jakaa kaiken, vähän niinkuin esitellä itsensä hyvässä ja jopa mageessa valossa?
Jostain luin että narsistisille luonteille se on jopa erinomainen paikka.
Pitäis kysellä itseltään miksi mua jotenkin vaivaa asuminen siellä.
Poistin puhelimeltani koko sovelluksenkin. Helpottaa ettei vahingossakaan ole siellä taas räpläämässä.
Tiedätkö mitä? Tän tauon aikana koen suoranaista helpotusta että ei tarvii notkua siellä. Kun matkaan jonnekin, ei tarvii joka Jumalan juttua kertoa yli sadalle kaverille joista osa on puolituttuja.
Mulla on kaveripyyntöjä jonossa 4-5 ihmiseltä joita en edes tunne.
Lakkasin hyväksymästä kaikkia koska en tunne niitä ihmisiä.
Okei toki Facebook voi tuoda helpotusta yksinäisyyteen hetkellisesti.
Mutta mulle se ei vaan riitä.
Tarttis kannustusta tuohon irtaantumiseen ja sen teen ihan oman mielenrauhan saamiseksi.
Ei tätä riippuvaiset tajua...miksi voi tulla paha olo somesta. Sain jopa kaverilta heti vastalauseen että ei sais muita syyllistää. Sanoin et ei kai tässä ketään ole syyllistettykään :D....
No mutta tästä on hyvä jatkaa.
